Rv39+4

Tää masu on jo ihan valtava. Ympärysmitta jo 119cm tänään mitattuna. Sf mitta oli vaan kasvanut viime viikon neuvolakäynnille 33.5cm rv 38+6. Tiedä mitä tuo sf-mitta nyt antaa kun keskiviikkona seuraava neuvolakäynti olis. Mutta on jotain edistystä tapahtunut kun masu on laskeutunut tuosta viimepostauksen kuvasta ihan silmin nähtävästi; tää on yks kaljamasu nyt. Kävely oli kyl yks suoritus kun käytiin kaupassa lasten kanssa kävellen; matkaan meni aikaa 45minuuttia ja matkaa on 1.1km suuntaansa. 

Tälle iltaa ois saunomista tiedossa koko poppoon kanssa kun mies sai saunaamme lauteet rakennettua perjantaina valmiiksi. Jo on kahteen kertaan miehen kanssa sauna testattu ja nyt pääsee pojatkin mukaan. 

Verenpaineet oli nousseet kotimittauksella molemmat kymmeneksellä noin suurinpiirtein. Ennen 110/58 ja nyt tänään mittasin niin 130/76. Toinen mikä nousee ihan hirveetä kyytiä on paino; nyt alle viikossa tullut yli kilo. Pientä turvotusta varmasti kun eihän se nyt muuten voi noin kauheesti nousta hetkessä. Toivottavasti alkaa olla loppusuoralla ettei tarvii enään uusille kymmenille mennä painon kanssa. 

Mun rakas sisko kävi pitkästä aikaa kylässä ja nappas musta muutaman masukuvatuksen; tuossa ylhäällä ne on kollaasimuodossa nähtävillä. Rakastuin tuohon keskimmäiseen kuvaan; täytyy varmaan teettää siitä itelle isompi kuva johonkin talteen. 

Kiitos siskoseni!  

Oisko teillä lukijoilla veikkauksia vauvan syntymäpäivästä? 

Rv38 jo

Masun koossa ei juuri muutoksia ympärysmitan suhteen ole tullut. Mutta miten minusta tuntuu että masu on tainnut hiukan laskeutua; samalla kun hippunenkin on asemiaan parantanut painamalla päänsä alemmas. Toivon kovasti ettei tarvis enään kauaa tätä pötsiä kasvattaa ja samalla painoa nostattaa. Tuntuu tuo paino nousevan ihan hirveisiin lukemiin taas kerran: mutta toivotaan että olisi turvotusta/nesteitä ja ne jäis sitten laitokselle ja viimestään imetys vois viedä sit loput. 

Neuvolassa saa nyt käydä viikon välein ja sekös vasta onkin kivaa. Noh tietääpähän että kaikki on kunnossa. Verenpaineet edelleen mun tapaan matalat 110/58. Sf mitta oli 32.5cm eilen ja sentti oli tullut lisää viikossa. Sain myös tietää että tälläkin kertaa StreptokokkiB on positiivisena elimistössä; tietäen siis sitä että kalvojen puhjettua täytynee kiiruhtaa synnärillä ottamaan antibiootti suoneen. Tämä on minulle jo tuttua puuhaa ja onneksi se on hyvin estettävissä ettei vauvaan sitten synnytyksessä mahdollisesti tartu. Ens viikolla ois sit taas neuvola ja toivon kovasti että viimestään sitten voisi täti tehdä vähän ronskimman sisätutkimuksen, jos vaikka lähtis synnytys käyntiin sillä tavoin kuten kaksi aiempaakin synnytystä.

Hiukan tässä alkaa jännittää että minkä kokoinen vaavi masussa asustelee ja ehtiikö kuinka isoksi kasvaa; toivon todelle että olisi pienempi kuin kuopus joka painoi syntyessään neljä kiloa. Täytynee mainita tästä pienestä pelosta ens viikolla jos on vielä ajankohtaista. 

Kirjoitukset jääneet vähiin ja tuskin hirveästi tästä aktivoidunkaan. Muutama postaus tässä pitäisi tehdä, mutta hetkinen hetkinen. Ompelukoneetkin odottelee kovasti tuolla keittiönpöydän ääressä käyttäjäänsä. 

Kolmosia kasassa kaksin kappalein

Kiitos kuvasta kuuluu ystävälleni. 

 Kasassa siis raskausviikkoja  33 Kuvaa sivusta ja edesta

Tässä tuoreimmat otokset masusta, täytyisi varmaan ens kerralla ottaa takaakin päin kuva että kuinkas se sieltä näkyykään että odotan. 

Rv32+4 käväsin neuvolassa

Painonmuuto +1467g/vko (+778g)   

Paineet 114/56 (114/60) 

Pissa puhdas 

Sf 27 (24)

Tarjonta poikittain (poikittain)

Syke +150 (+150-156)

Liikkeet ++  (++)

Sairasloma jatkuu nyt sitten äippäloman alkuun asti; johtuen suppareista ja siitä että supistukset ovat jo jotain saaneet aikaan. Kohdunsuu on pehmee ja 1cm auki, mutta kanavaa edelleen se 3cm jäljellä. Kyselin tuosta sf-mitasta kun se menee siellä alakäyrällä; sanoi sitten että ei olis huolissaan kun se on tasaisesti mennyt sitä omaa käyräänsä. Sitten täytyy huolestua jos se yhtäkkiä pomppaa ylöspäin tai laskee hurjasti. Sanoi myös että voi johtua mitta siittä että kohtu ois nyt syvemmällä lantiossa kuin aiemmissa raskauksissa; johtuen siis raskauksien määrästä joka ois löysyttänyt kohdun kannattimia; vai mitäs se nyt selitti. 

Hassua miten vauva majailee tuolla poikittain kun molemmat pojat on tässä vaiheessa raskautta jo pitkään majailleet raivotarjonnassa. Noh saa nähdä kääntyykö tää ollenkaan. Toivottavasti. Täytyy ens kerralla alkaa avautua näistä asioista mitkä ahdistaa. Mulla toi painonnousu tuottaa nyt harmaita hiuksia; vaikka tiedän että ne lähtee kyllä ajan kanssa. Tai ainakin aiemmissa raskauksissa ne on lähteneet aika nopeasti poies. Mutta ku tunnen itteni jo ihan hirveeksi norsuksi. Tää kaikki paino tulee vielä kaikenlisäksi mun takapuoleen ja jalkoihin/reisiin nimenomaan. Näin se mieli muttuu raskauden edetessä ku viimeksi sanoin että on hyvä olo. 

Aika rientää niin kovaa vauhtia että täytyisi alkaa pesemään noita pikkuruisia vaatteita ja laittaa sairaalakassikin kasaan varmuuden vuoksi. Pienen kotiintulovaatteetkin voisi valita valmiiksi. 

Viikot vierähtää

Pyöreät tasaviikot pyörähti rv 30 ja masun muoto on ku potkupallo. Ei oo aiemmissa raskauksissa tälläistä mahaa ollut nähtävillä ja olokin on ollut aiemmissa paljon turvonneempi. Nyt on olo oikeastaan ihan hyvä; mitä nyt pieniä kolotuksia ja supisteluita lukuunottamatta. Sairasloma jatkui kahdella viikolla maanantaisen neuvolalääkärin käskystä; saas nähdä jatkuuko se sitten vielä äippäloman alkuun asti. 

rv 29+4 neuvolalääkäri kuulumiset 

sf-mitta 24cm (alakäyrän tuntumassa mennään) 

paineet oli hyvät ja hemoglobiini myös 

painoa oli tullut nyt ~800g/vk joka tasoitti edellistä ~250g/vk 

Ekan neuvolakäynnin jälkeen painoa on nyt tullut 9.6kg johon olen oikeestaan aikas tyytyväinen, voishan tuo pysyä kurissa nyt loppuun asti. 

Vauva majaili masussa myttyrällä poikittain, mutta kuitenkin pääalaspäin osittain, sykkeet 130-136. 

Pojat on kovin innoissaan tulevasta pikkusisaruksesta; odottavat jo malttamattomana että milloin se vauva syntyy. Joka päivä painavat päänsä masulle ja "kuuntelevat" vauvaa; voiko olla suloisempaa näkyä. Tästä täytyykin ottaa kuva ensi kerralla ja laittaa tänne näytille. 

Hiukanhan tässä alkaa jännittää meneekö tämä raskaus yhtä pitkälle kuin aiemmat. Toisaalta kyllähän masusta ehkä malttais luopua hiukan ennen laskettua. Ainahan tätä mahaa ikävä tulee kun sen poies saa vaikka väliin siihen kyllästyy kun se tulee tielle. Jotenkin tässä jo odottaa että milloin saa sen pienen tuhisijan tuolta masusta syliin asti rakastettavaksi. 

Seuraavaa bloggausta valmistelemaan.. 

Baby on way

Uskottava viiva testiin piirtyi tammikuun alussa

niin se maha vaan kasvaa rv10+0

Rakenneultrassa jumppaili siro vauva ja tyttölupauksen antoi 

puolivälin kunniaksi mahakuva rv20

 tuorein masukuva rv27+0  (sf mitta 22,5) 

ei nää enää varpaitaan kun ylhäältä katsoo

LYHYESTI RASKAUDEN KULKUA

Uutena vuotena olin töistä poies kun iski flunssa ja kuumeilu, jotka näin jälkikäteen ajateltuna saattoivatkin olla raskauden ensioireita. Sinä samaisena päivänä nimittäin ajattelin että kylläpäs alkoholi maistui oudolta, samoiten joululta jääneet suklaat. Pikkuhiljaa alkoi myös rinnat olemaan arat ja turvonneetkin olivat hiukan. Uskalsin vihdoin tehdä testin yksi päivä, tiirailin testiä ja mietin että näenkö siinä jotain vai kuvittelenko vain. Viiva oli niin haalea että kuvittelin sen vain olevan siinä, tein seuraavana päivänä uuden testin ja kyllä siinä vain näkyi hailakka viiva joka sekin oli todella heikosti näkyvä. Täytyi tiirailla ensimmäistä testiä vielä uudestaan ja nyt uskoin että kyllä se "viiva" oli minkä näin. Mutta eihän sitä pelkästään omia silmiä uskota niin täytyi ystävä soittaa kylään testiä tulkitsemaan. Tulos sama molempien silmiin; kaksi viivaa. Olen raskaana. 

Ei mennyt kauaa kun alkoi pahoinvointi, onneksi se ei mennyt oksenteluun asti. Ruoka ei vaan meinannut maistua millään ja paino aluksi hiukan laski. Toinen oire oli väsymys, se oli lamaannuttavaa; en jaksanut tehdä yhtään mitään. Sitten tuli huimaus lisäksi ja työnteosta ei tullutkaan mitään. Olin hetken sairaslomalla ja palasin sitten hiukan parempana töihin. Maha alkoi kasvaa, onnekseni paino on pysynyt kuitenkin kurissa. Mahan ja vauvan kasvaessa onkin kaveriksi tulleet suonenvedot, liitoskivut ja iskias. Nyt uusimpana olen havainnut närästystä, täytyy varmaan hakea apteekista Renniet avuksi. 

Monet aina miettivät että onko raskausoireissa eroa odottaessa poikaa ja odottaessa tyttöä. Sen olen itse huomannut että tässä raskaudessa olen ollut hyvin väsynyt, en muista poikia odottaessani olleeni näin väsynyt.  Poikia odottaessa myös painoni nousi hurjalla vauhdilla, nyt toivon että tää raskaus menisi loppuun asti samaan tahtiin kuin on näin alussa mennyt. Sykkeistä sanotaan että pojilla olisi matalemmat sykkeet, mutta minulla on kyllä mennyt sykkeet päinvastoin.